NOW | AUDIO | MUSEO | WRITINGS | KONTAKT
Stuff they said about us
"Tarkoitushakuista pimputteluu" (= pointless plingplong)
Perälä / Valse
Triste / 1993
"Schleppt euren Scheiss in 'n Jazz-club" (= take your shit to a jazz club)
Audience member in Hannover 1993
"Vinyylin haaskausta" (= a waste of vinyl)
Rumba
1993
"You're invited to do a session anytime you want!"
John Peel 1993
"Favorite music: 1) Deep Turtle 2) Deep Turtle 3) Deep Turtle 4) Deep Turtle 5) Deep Turtle"
Neurosis
in some french fanzine 1993
"Deep Turtle is a Finnish punk rock band that deliver a bit more madness than is normal for straight forward punk rock. The band started in 1990 and then burned out in 1996 and then got back together in 2001 and made this limited edition 7 track CD in December 2002. The band describe the music as protest music and even sing in Spanish. Many of the song titles are in Spanish, which is strange for a Finnish band. Pesadilla is quite a bizarre song with ringing phone sounds, aggressive sounds, crazy noises and a Spanish melody. Perdido begins as a sort of Ska thing and then rocks out. Ventila is based on a fast bass line like Nomeansno stuff. A clear influence on this band. Martillos Malditos is short and to the point. The more I hear this the more I hear the Nomeansno influence and like it. Revolver (not the Beatles) ends the CD and is quite a fun Spanish ska song. Intense stuff for 22 minutes and not a song the same. Cool. The Finns rock! Nomeansno fans will like this especially if you understand Spanish!"
Reviewed by Scott Heller / Aural
Innovations / July 2004
"The brief, seven-song Turkele boisterously heralds the return of Deep Turtle, a hyperactive threesome that spat out a flurry of singles, laid down one LP and collaborated with Circle under the moniker Ympyräkonnat prior to going on hiatus in 1996. The combo’s pièce de resurgence admirably picks up where the preceding “Tungo” 45 and Flutina EP left off, only with greater emphasis on tunefulness and with lyrics snarled entirely in shockingly well-accented Spanish. Pentti Dassum’s truly awesome guitar zooms around the house like a short-circuiting vacuum. A walloping, virtuosic rhythm section supports him by breathlessly charging through crazed, slice-and-dice crescendos, pauses and tempo changes. Deep Turtle’s balls-out eclecticism periodically borders on quirkiness, but thankfully, the group’s constantly maturing barrage of surprises never fails to impress and entertain. John Zorn would crap his drawers were he smart enough get his mitts on this."
Jordan Mamone / Dusted
Magazine
"Mr. B does a body good...
Well in the absence of any Herpies awards so far this year I decided to
take it upon myself to have a record of the year anyway.
For me this is a two horse race. Plain and simple. Either of the two nominees could have won to be honest, but today I decided to put the awesome Lightning Bolt with their Wonderful Rainbow CD into second place and award the title on a point's decision to Finland's Deep Turtle, (who lets face it should win something on the strength of their name alone)
Now for some bizarre reason, most of the best music at the moment is coming from Scandinavia and in particular Finland. Maybe it's the lack of influence from anywhere else in the world that makes Finland's music sound original and fresh. They've given us Aavikko, The Torpedo's, the weird but great Keuhkot, but head and shoulders above these come Deep Turtle.
What makes this a surprising decision is that it's a comeback release with the band having been split for the last 8 years, and lets face it, how many bands can you think of that reform and release a record even worth listening to, let alone worthy of record of the year? Devo's "Smooth Noodle Maps" being a prime example.
Deep Turtle come under the banner (like my beloved NoMeansNo) of Jazz Core. That's to say the musical quality of Jazz but with the attitude of punk, a marriage made in heaven if you ask me.
This CD rocks like a beast from the word go. Crazy rhythms, manic guitar riffs, monster bass, bonkers time changes and vocals that actually add to the music (though I've no idea what the hell they're going on about as the lyrics appear to be in Spanish or Portuguese or something). You never know Deep Turtle's next move. Just when you think you've got a track pegged down, some insane drum fill and another great riff catapults you at Mach 2 in a completely different direction from where you were just heading. This is what I want from music. I want to be challenged, I want people to push boundaries, be original, be themselves and make music for the reason it should be made, because you have no choice in the matter and not because you have an ego that needs feeding.
Sure this is an EP with only 7 songs but it's still getting record of the year. The first time I put this in my player, I played it 3 times in a row and the only other record I've done that with this year was mmm... let me think? Ah yes the Lightning Bolt CD.
I am going to quit rambling now. I don't care how you raise the money; just buy the bloody thing OK. "
RIEMUFESTIVAL / TRE, Klubi / 16.1.2004
"(.......)Deep Turtle tuli, näki ja hoiti homman kympillä kotiin! Jazzcore-trio tuntuu vain paranevan vanhetessaan. Jos oli vajaa vuosi sitten todistamani "comeback" -keikka Yo-talolla kovaa kamaa, oli Riemun esitys vielä paria astetta timanttisempaa. Mikko Erjossaaren raivokas ja poseeraava rumputyöskentely omalaatuisella lisärumpupatterilla kilpailee metrisiä hyppyjä esittäneen Tapio Laxströmin bassojunnailun ja hetkittäin myös perkussiorakennelmaa naputelleen Pentti Dassumin kitaramöyrinän ja paahtavan äänitulkinnan kanssa muodostaen superriehaannuttavan musiikkihybridin, jota meikäläinen jamitteli kuin olisi kuumia hiiliä kengissä. Raivokas olisi ehkä kuvaavin sana, myöskin trippailu ja paahto sopisivat Turtlen antiin. Ja vaikka Dassumilta katkeaisi kieliäkin kitarasta, ei haittaa. Varsinkin jos kitarantekijät vastaavat miehen toiveeseen uudesta kunnon kitarasta. Yksi Suomen parhaita bändejä."
Ilkka Valpasvuo / Desibeli.net
RIEMUFESTIVAL / HKI, Nosturi / 17.01.2004
"(.......)Deep Turtle oli minulle illan pääakti, eikä yhtye tietenkään pettänyt. Edellinen näkemäni Turtle-keikka Stella Star Clubilla meni puuroksi äänentason aiheuttaessa lähinnä pahoinvointia, mutta nyt oli kolmikon rytmittely mieletöntä eikä ongelmista ollut tietoakaan, mitä nyt kitaristi Dassumilta pamahti kieli katki ensimmäisen kappaleen aikana. Turtlea katsellessani mieleeni tuli verrata yhtyeen musiikkia koottaviin lentokoneisiin: osia on niin maan perkeleesti, mutta tukevasti ne vain pysyvät kiinni toisissaan kun liima on tarpeeksi hyvää, ja lopputulos on mitä mainioin. Dassum näytti virnuillessaan nauttivan soittamisesta ihan homona, ja rumpali kirvoitti ympäriltä ”vittu mikä mies!” -kommentteja soittotaitojensa ansiosta. Suomen kieroin bändi."
Jarkko Fräntilä / Sue
DEEP TURTLE (Fin) JA SABOT (Cze/Usa) Semifinalissa 25.5.2003
"Havaitsin ilahtuneena Hesarin 24.05.03 lauantailehdestä, että Semifinalissa Hgissä esiintyvät sunnuntaina 25.05.03 Deep Turtle ja Sabot-nimiset yhtyeet ja että soitto alkaa jo 21.00. Mietin ensin, että kerrankin on ajateltu tavallisten työssäkäyvien bändidiggailua ja järkevästi aikaistettu soittoaikataulua, jotta kotiinkin pääsee ennen kukonlaulua. Seuraavaksi muistin levyhyllyssänihän olevan Deep Turtlen koko tuotanto eli Bad Vugumin julkaisemat ”Rip-Off Dokumento” kokoelma vuosien 1991-93 pikkulevyistä sekä loistokas ”There´s A Vomitsprinkler In My Liverriver” vuodelta 1994. Olin jostain lukenut ko. bändin jo lopettaneen toimintansa joskus 90-luvun puolivälin jälkeen. No, päätin joka tapauksessa olla missaamatta tilaisuutta, kun puitteetkin olivat kunnossa. Deep Turtle oli nähtävä ensimmäistä kertaa ja seurakseni hommasin rumpaliystäväni Pätkän.
Sangen yllättäen Semifinalissa oli melko
mukavasti porukkaa, tungosta ei silti ollut. Ennen keikkaa katsastin tapani
mukaan lavan soittovehkeet.
Kitaristi-laulajalla oli:
- Carsboro-trankkucombo 2x12
- Hagström- kitarakaappi 4x12
- Yamaha analog räkkidelay + jalkakytkin
- Boss volumepedaali
- kitaroina customoitu Les Paul, jossa vain takamikki ja volumepotikka,
sekä Vantage (!) puoliakustinen
Basistilla:
- Peavey TNT 130 bassocombo 1x15
- Joku tuntematon P+J neck-through-basso
Rumpali:
- perussetti 10/14/22, piccolovirveli, normaalit pellit
- itse kyhätty eräänlainen kolistelualttari täynnä
kummallisia percussioita rumpalin oikealla puolella
Rummut oli sijoitettu epätavallisesti lavan reunaan ikään
kuin kylki yleisöön ja rumpalin katse kitarakamoja kohti. Tämä
soittautui tarpeelliseksi soittajien kontaktipelin mahdollistamiseksi.
Soitto alkoi sopivasti klo 21.15 ja heti ensimmäisestä kappaleesta asti Deep Turtlen svengi ja meno oli huimaa. Bändi tempaisi oitis mukaansa omalaatuisella jazz-proge-punkillaan, jota kuvaa jotenkin balkanilais-itämainen saundi, huutolaulu, jazz-soinnutukset ja alati vaihtuvat tahtilajit sekä tempot. Biisit olivat osin tuttuja levyiltä ja osin uusia. Lauluesityksissä vaihtelivat omituinen itse keksitty unkarilta kuulostava kieli, joku espanjan tyyppinen solkotus ja englanti, tosin eivät kaikki samassa kappaleessa.
Soitto oli kaiken aikaa taiturimaista ja intensiivistä ja silti helpon näköistä. Soittajilla oli vahva katsekontakti lähes koko ajan. Seisoin suurimman osan keikasta suu auki ja Urguellkin jäi juomatta, niin ällistyttävä bändi oli. Erityisesti hieman Steward Copelandin näköisen rumpalin virtuositeetti sisäistettyine paradidleineen oli ihmeellistä. Jätkä vielä kolisteli kummallisen percussiotelineen kilkuttimiakin musikaalisesti. Kitaristi vaihteli saundeja eteerisestä delay-maalailusta rytinään ja siitä hienovaraiseen jazz-soinnutteluun. Kerrankin näki kitaristin, joka osasi käyttää volumepotikkaa ja vielä tyylillä.
Bändi soitti noin 45 min ja yleisö taputti syystäkin encoren. On tosin myönnettävä, että keikan loppuvaiheessa yhtyeen tehokeinojen hienoinen toisto aiheutti hieman allekirjoittaneen innoituksen vähenemistä.
Keikan jälkeen rumpaliystäväni jututti Turtlen rumpalia, joka kertoi lyhyesti bändin kemian natsanneen heti ihan bändin alkuvaiheessa. Tämä lienee selitys ainutlaatuiselle intensiteetille. Hippitukkainen basisti taasen selvitti omalaatuisesti bändillä olevan noin 100 alati muuntuvaa biisiä mutta että kaikki on jo levytetty aiemmin (?). No, joka tapauksessa Deep Turtlelta kuulemma ilmestyy uusi 7 biisin EP-cd ihan lähiaikoina.
Turtlejen roudattua kamansa lavalta ryhdyin ihmettelemään seuraavaa Sabot-bändiä. Kävi ilmi, että yhtye on duo ja koostuu miesbasistista ja naisrumpalista.
Basistilla oli jokseenkin erikoiset kamat:
- 31-alueinen graafinen eq
- päätevahvistin
- RAT
- 8x10 Ampegin rantasauna
- bassona lyhytskaalainen läpinäkyvä Ampeg Lucite-lasikuituvehje,
joka näytti isokokoisen soittajan käsissä ihan kitaralta
Viehättävällä rumpalilla oli normaali isohko setti
pelteineen.
Kun yhtye aloitti niin kävi ilmi, että tämä minulle
entuudestaan tuntematon bändi soittaa pelkkiä instrumentaaleja
ja soitto on jollain lailla sukua Deep Turtlelle, mutta on huomattavan
minimalistista johtuen basso-rummut –kokoonpanosta.
Basisti soitti säröllä ja ilman vuoroin jazz-kuvioita ja
vuoroin kvinttijyräystä. Rumpali säesti runsaalla kädellä.
Samankaltaisten ideoiden toisto ja laulun puute sekä tanakka, mutta
tinnitustani vaivaamaan alkanut bassosaundi saivat minut valitettavasti
poistumaan paikalta noin 5 biisin jälkeen.
Tuli mieleeni, että soittojärjestyksen olisi ehdottomasti pitänyt
olla toinen. Sinänsä hyvä ja erikoinen Sabot tuntui ainutlaatuisen
Deep Turtlen jälkeen ihan lämppäribändiltä. Tosin
en olisi siinä tapauksessa olisi ollut kotona jo klo 23.00."
Kirjoittanut hemmo 26.05.2003 / Muusikoiden.net
Arvostelija:Tom Sundberg /
Kaupunki: Helsinki
Paikka:Semifinal
Aika: 2003-05-25
"Semin sunnuntai-illassa kuultiin kaksi tiukkaa setillistä mestarillista soittotaituruutta. Vaikka kyseessä oli sunnuntai ja ulkona hieno, kesää enteilevä sää, oli Deep Turtlen ja Sabotin yhteiskiertueen viimeistä keikkaa ahtautunut todistamaan täysi klubillinen.
Porin jazzweirdwhatevercore-ylpeys Deep Turtlen leirissä elettiin selvästi kiertueen viimeisiä hetkiä. Trion rento meininki kuului sekä runsaassa läpänheitossa että muutamassa soitannollisessa lepsuilussa, joka kyllä osaksi menee huonon tuurin piikkiin. Juuri kuin yhtyeen kitaristilaulaja Pentti Dassum pääsi toivomasta, ettei kiertueen viimeisellä katkeaisi kieli… Niin, voitte arvata mitä sitten seuraavassa biisissä tapahtui. Herralla taisi mennä hieman pasmat sekaisin kun joutui siirtymään ykköskitarastaan varakitaraan.
Pienet kömmähdykset eivät kuitenkaan menoa haitanneet, vaan bändin äkkiväärä, kimurantti hardcorepunk upposi yleisöön kuin kirves takaraivoon. Tuollainen äkillinen aivoleikkaus saattaisi osaltaan selittää miksi näin vauhdikkaalla keikalla seisoskeltiin kuin kukkakepit. Eivät edes sellaiset klassikot kuin Tungo, Tiodt ja Tostroid innostaneet pientä heilumista rajumpaan liikehdintään. No, jos totta puhutaan, kyllähän noin saumaton yhteissoitto äimistää kenet tahansa ja pelkästään hektisen lavatoiminnan katselu riitti puskemaan hien pintaan. Eli on taas todettava orkesterin erinomaisuus. Hieno keikka Turtlelta, ei kuitenkaan parhaimpia näkemiäni.
Seuraavaksi lavalle nousi Christopher Rankinin (basso) ja Hilary Binderin (rummut) muodostama Sabot-yhtye. Tämä tsekkiläistynyt amerikkalaisduo soittaa jazziin kallellaan olevaa, raskaasti groovaavaa rock-kikkailua. Ottaen huomioon erikoisen kokoonpanon ja lajityypin, voisi luulla, että tässä ollaan samoilla linjoilla japanilaisen Ruinsin kanssa. Näin ei varsinaisesti ole, vaikka jotain samaa sieltä väkisinkin löytyy. Sabot edustaa instrumentaalisuudellaan enemmänkin sitä perinteisempää jazz-osastoa, joka rakentaa musiikkinsa pitkälti soittajiensa virtuoosimaisuuden varaan. Sävellyksellisesti yhtye on kuitenkin valovuosien päästä tyypillisestä jazz-kamasta sabbathmaisine riffeineen ja punkahtavine komppeineen. Semifinalissa kuultiin myös kiertuepartnerillensa ominaisia merkillisiä tahtilajeja, poukkoilevia rakenteita ja kiperiä ajoituksia. Joidenkin vetojen turtlemaisuus pisti tosin miettimään, että onko tässä nyt kyse jostain keskinäisestä coveroimisesta, vai häh.
Hyvänkuuloista kamaahan nuo vetivät, näin ensi kuulemalta. Puolessa väliä keikkaa alkoi kuitenkin pahasti puuduttamaan, sillä harvoja taukoja sisältäneessä setissä kappaleet lomittuivat varsinaisiksi instrumentaalimaratoneiksi. Vaihtelua sinänsä omintakeiseen ja tyylikkääseen musiikkiin olisi kaivannut. Tarvitaan muitakin kiintopisteitä kuin suvereeni soittotaito, jotta meikäläinen jaksaisi pysyä noin kauan kiinnostuneena. Taisin kyllä olla mielipiteineni vähemmistössä, koska muut kuulijat vaikuttivat olevan alusta loppuun myytyjä.
Arvosana: 4/5"
Let's
make some noise
"(...) my weekend started on Thursday, went to see a great band (with a very stupid name) Deep Turtle, very twisted, they make NoMeansNo sound like the Ramones."
Heikki / From some forum called Baby Frog, which
has disappeared from the www
TUTINA (Zerga)
"Turtlet ovat taas keskuudessamme! Kuuden vuoden tauon jälkeen, tämä Porista lähtöisin oleva trio, on jälleen päättänyt ilahduttaa ihmisiä raivokkaan intensiivisellä jazzcoremeiningillään. Comeback on tähän asti rajoittunut live-esiintymisiin, mutta uudelleenjulkaisujen vanavedessä on luvassa ihan uuttakin materiaalia. Tutina! summaa yhteen Tungon ja Flutinan, kaksi epäilemättä harvinaista seiskatuumaista vuosilta 95-96.
Koska Deep Turtle kolahti allekirjoittaneeseen vasta viime syksyisen paluukeikan myötä, ovat tämän CD:n kappaleet suurimmaksi osaksi uutta kuunneltavaa. Tungon tunnistin kyllä keikoilta ja Peel Sessions EP:ltä, ja tuo biisihän on silkkaa klassikkokamaa. Deep Turtlen vaikeilu saa siinä seurakseen popmelodioita, jotka luovat merkillisen kontrastin muuten niin sekopäiseen touhuun. Lopputulos on ehkä yksi helpoiten lähestyttäviä Turtle -kappaleita. Muut kappaleet edustavatkin sitten hieman vinksahtaneempaa touhua. Tyypillisimmillään ne ovat punkin, jazzin ja funkin pyhään kolminaisuuteen perustuvia ralleja, joiden joukosta pistää esiin Born to Search Cheesen outo industrialmetalli ja Zombisnaken rentouttava latinochillaus. On suorastaan hämmästyttävää, miten hyvin trio on saanut tämän sillisalaatin toimimaan.
CD:n kahdeksan raitaa sujahtavat ohi hurjalla vauhdilla, jättäen vanhat kuulijat nälkäisinä odottamaan yhtyeen uusia edesottamuksia. Mutta tutustumisannoksensa se lienee juuri sopivanpituinen pläjäys verrattuna vaikka There's a Vomitsprinkler in My Liverriver -albumiin, joka alkoi ainakin itselläni jossain vaiheessa puuduttamaan. Tutina! on silkkaa rautaa, suosittelen sitä kaikille planeetan asukkaille.
Arvosana: 5/5"
Tom Sundberg / 2003-01-19 / Let's
make some noise
KICKSTART Festival / Jyväskylä / 13.9.2003
"Flunssainen lauantaipäivä jäi
Kickstartissa melko hajanaiseksi, myös bändien osalta. No Shamen
lovepunkkarit peruuttivat keikkansa, korvaajaksi löydetty Phuzy jäi
Evilsonsin lailla kuulematta ja näkemättä saapumisajankohdan
vuoksi. Ainakin Phuzyn, kuulemma Tricky-tyylinen triphoppailu olisi näin
jälkeenpäin ajatellen saattanut olla hyvinkin kiintoisaa seurattavaa.
Lohdutukseksi sitä pääsi taas nauttimaan festarin parasta
antia, Deep Turtlen hc-jazzcore-progeilua, tai mitä lieneekään.
Lukuisa yleisö oli varsin vaihtelevasti hengessä mukana, mutta
sehän ei kolmikon menoa haitannut. Kyllä se Mikon maanisen tuijotteleva
rumputyöskentely jaksaa aina vaan ihmetyttää, samoin kuin
Tapion bassokohkaus ja Pentin kiivas kitarointi. Kappaleet siirtyilivät
leppoisista sanelusäkeistöistä nopeasti venkuileviin revittelyihin,
varsinkin uusimman Turkele-minicd:n tarjonta oli hyvin esillä. Välispiikkien
mukaan biiseissä oli kovasti sanomaakin, mutta eihän siitä
tulvivasta espanjasta mitään selvää ota. Nytkyy se
pää vimmatusti ilmankin.
Jotain täysin erilaista Kickstartin muuhun ohjelmistoon nähden
edusti helsinkiläinen Dashing Waves. Lähes kymmenpäisen
yhtyeen ............etc"
FISHBONE & DEEP TURTLE
09.11.2002 NOSTURI, HELSINKI, FINLAND
"Keikka oli tosiaan melkoinen. Ensin lämmittelybändi Deep Turtle yllätti todella positiivisesti soittamalla sellaista Pink Floydia satasella tyyppistä musiikkia Voivod ja King Crimson otteella, toimi mielestäni triona vähintään yhtä hyvin kuin tuon Voivod Killing Technology levyllä nelikkona. Tarkistin asian vielä kotona keikan jälkeen, naapuri parat. Deep Turtle päätti settinsä pitkää jammailuversioon Black Sabbathin Electric Funeralista. Edes kitaran kielen katkeaminen ei estänyt bändiä soittamasta settiään loppuun, kieli solmuun ja uusi skeba esille ja homma jatkui, jami-varaa oli sen verran että tuosta "virittelystä" tuli vain hauska välipala biisiin. Kova kolmikko. Rumpalilla oli ihan perus rumpusetti ja sen lisäksi sellainen "naulakko" johon oli kiinnitetty ties mitä rautaromua, autoratista tarjottimiin -niitä se sitten kolisteli soittaessaan, halpa ja toimiva systeemi. Ihan tsekattava bändi joskus toistekin.
Fishbone alkoi .................. etc"
Tero Honkasalo
(- Tämä kirjoitus on alunperin julkaistu PSOF -postituslistalla
ja se on julkaistu Cinemasf
-internet -lehden musiikkiosastolla kirjoittajan luvalla!)
VALTTERI festival / Tampere / Klubi / 21.9.2002
"(....) Sitten illan kohokohta, Deep Turtle. Mä en todellakaan ole nähnyt niitä silloin miljoona vuotta sitten, kun viimeksi keikkailivat. Eihän mulla ollut silloin edes baariin vaadittavaa ikää, tai edes tietoa siitä, että baariin täytyy olla jonkun ikäinen. Ihania ihmisiä ja iloisia ja muakin hymyilytti koko ajan kun ne oli niin hyväntuulisia ja leikkisiä ja hassuttelevia. Mitä kaikkea se rumpali kilkutteli, vanteita ja muuta? Eikä todellakaan puhuta mistään kilkuttelusta, vaan tiukasta ja tarkasta soitosta. Ainoa tylsä juttu oli se, että keikka meni päällekkäin Chainsmokerin keikan kanssa. Sitähän ne Turtletkin harmittelivat. (.... etc)"
VALTTERI festival / TRE, Klubi / 21.9.2002
".....Deep Turtle sai runnoa odotetun comeback-keikkansa Klubin intiimissä ilmapiirissä. Trio Turtle soitti (tietenkin) uskomattoman hyvin, sanoista ei (tietenkään) saanut mitään tolkkua ja spastisesti nytkähtelevässä musiikissa oli koukkua koukun perään. Hauskaa musiikkia ja -mikä tärkeintä!- vapaa kaikesta virnuilusta ja muka-nokkeluudesta, mikä usein tekee nk. vaikeaselkoisesta musiikista sietämätöntä. Itse en ole kilpikonna-ekspertti, mutta mikäli sijoitan bändin jonnekin Wire, Beefheartin, Boredomsin ja Shellacin väliin, en osune ainakaan kovin kauas maalista. Vaikuttava keikka, joka saa kiivaasti odottamaan tulevaa pitkäsoittoa."
Antti Lähde / Rumba
18/2002
VALTTERI festival / TRE, Klubi / 21.9.2002
"Ensimmäinen allekirjoittaneen näkemä DT -keikka oli suorastaan mykistävä kokemus. Mikään ei ole verrattavissa tämän kolmikon esittämään progefunkcoreen. Jotta jonkinlaisen kuvan saisi tämän yhtyeen musiikista voisi ehkä mainita joitakin musiikillisia sukulaissieluja. Deep Turtlessa on samaa tiukkaa yhteen soittoa ja tempoa kuin Ruinsissa, samaa skitsofrenisyyttä kuin Mr. Bunglessa ja laulutyyli ja hc-vaikutteet tuovat mieleen Fugazin. Toisaalta siinä on myös sellaista suoraa punkmättöä, mikä tuo mieleen monet suomalaiset alan orkesterit. Ja miten tämä kaikki pysyy koossa? Kuin liimattu. Bändin musiikki etenee saumattomasti lyhyinä purkauksina, ja on vaikea sanoa missä yksi biisi loppuu ja toinen alkaa. Lopputulos on hämmentävä, mahtava, innostava ja viihdyttävä. En ole koskaan juuri välittänyt jazzista, progesta tai muusta kikkailusta, mutta tämän bändin esitys ei ollut hetkeäkään tylsä, eikä tosiaankaan jättänyt kylmäksi. Laulusta ei juuri saanut selvää eikä edes kieli, millä se esitettiin. Englanti? Espanja? Se ei oikeastaan haitannut, koska sen tarkoitus oli kai olla enemmänkin instrumentaalista kuin sisällöllistä huutoa.
Deep Turtle soitti kaksi coveria, Veda Honkasen säveltämän rokkikipaleen, sekä viimeiseksi aivan mielettömän version Black Sabbathin Electric Funeralista. Turtlet vastasivat helposti Valtterin parhaammasta keikasta. Tupa oli täynnä, fiilis oli huipullaan, varsinkin vanhoilla faneilla joiden monivuotinen odotus palkittiin. Toivon mukaan tämä trio ei taas painu unholaan, vaan jatkaa keikkailua ja levyjen tekemistä. Pieni kuriositeetti: Deep Turtle oli ensimmäinen suomalainen bändi, mikä teki John Peel Sessiot."
Tom "sbergo" Sundberg / Let's
make some noise
ANGELS OF LIFE IN A PSYCHIC WASTELAND -CD (Eerie Materials)
"Eerie records is without a doubt one of the
world leading record companies in the experimental world genre who doesnt
indulge in mass pseudomelancholia and has here made a compilation album,
probably to attract attention to the genre and to gather some of the leaders
in this kind of music today. Also perhaps to get out with their politcal
message, which seems to be of some importance to the label..As any cd
compilation its got its ups and downs, but as a whole i must say that
i am most impressed by the music here displayed.Although this genre has
its fett in music tahat is the same as centurys ago they here show a level
of idees and creativness that is very refreshing and shows that is probably
a very good thing to step back from todays conventions to be ble to look
forward.Groups such as Suonihiuksisto, Vas deferens organisation, Stock,
hausen and walkman, Deep turtle, Violent onsen geisha and Drain all display
fantastic music and idees and it also feels great to get away from the
lack of humour and selfdistance that unfortunatley is a fact in most of
todays music.
9/10"
FLUTINA (Own Release)
"A new single of "Finland's fiercest". Glad to see that the band still exists. Six songs on this EP, on which they present us their well-known vertigo of riffs. Hardcore combined with jazz, fierce tempo breaks, Finnish Polka and other folk stuff. Zombisnake is even a goofey surf song on a waltz beat, played by some deranged snake charmers! There's so much going on in these songs thats it's very difficult not to lose one's head when listening. Hyperactive punk-jazz-folk-hardcore from the outskirts of Europe. Haygeuz (my God, what do these titles mean?) is a weird mixture of latin american rhythms, with a guitar solo from The Shadows and the melancholy and weirdness of their fellow countrymen The Leningrad Cowboys on a punk trip. Not for the faint hearted!"
Ultra
1996
Line-up: Deep Turtle & Die Krupps
Place: I-Klubi, Tampere, Finland
Date: 12th of March, 1994
Price of the tickets: 40 FIM (7 USD)
"(...........) Deep Turtle is musically really
weird and when they started to play at 11:15pm they proved that they are
really manic guys live. They played in total of 50 mins and it got quite
boring after the first 20 mins. They are an ok band in small doses but
50 mins was way too much. All of the songs they played weren't familiar
to me so I can't name any of the tunes.
I was having a seat and enjoying a bottle of ............. etc)"
A fan of Die Krupps on some
ancient forum
"TOP TEN GIGS 1993 at 1000FRYD
1000FRYD is the only venue in Aalborg, Denmark doing indie shows. There is only room for about 120-130 people inside, but they do a lot of great shows (about a hundred bands played last year). The place is run by the users, and nobody is making any profit (not that there is any profit to make). So, at the end of '93 we took a vote about the best gigs of the year, and these were the ones that took the prize:
1. BAND OF SUSANS (US)
I wasn't impressed by the Veil album, but this show blew me away. And
everybody else, too, don't miss them.
2. 18TH DYE (D)
A really promising german/danish band mixing MBV and Sonic Youth influences
with their own sound.
3. MIESKUORO HUUTAJAT (SF)/ SLAENGS (DK)
A tie between Mieskuoro Huutajat (sorry if I misspelled that) from Finland
and local band Slaengs. M.H. is basically 35 punks in tuxedos, shouting
hymns at the top of their voice. Very weird and very very funny. Slaengs
is an ancient punk-band from Frederikshavn, they only play about once
a year, and I hadn't heard them before this show. They opened for 18th
Dye, and was so loud, funny and energetic that even 18th dye seemed like
a come-down. They haven't made any albums, though. Damn.
4. SPITBOY (US)
An all-female hardcore band from California. One of the few hardcore gigs
this year I really liked, very tight and energetic. Cool t-shirts. They've
released an album on Ebullition, that's all I know.
5. DEEP TURTLE (SF)
Everybody seemed to love this band, even though they sounded like the
Shadows playing Sex Pistols. Not my bag, really.
6. SWEETHEART (SF)
Forget the stupid name, this band is really cool, easily the best Finnish
band I have ever come across. Considering that all Finnish bands seems
to be ultra-cool, this is quite an achievement. Even better than Radiopuhelimet.
And way better than Deep Turtle. (That part is
so true!!! -DT) Hard and angry as a Scandinavian Big Black.
Check out their album Well-Dressed Meat.
7. GUTTERBALL (US)
Steve Wynn from Dream Syndicate together with people from House of Freaks
and Lone Justice. Nice and cozy.
8. SONS OF CAIN (DK)
Local heroes, they did three or four shows in '93, all excellent. Heavily
influenced by Dischord metal-monsters Neurosis. No recordings yet.
9. SPERMBIRDS (D)/ ECONOCHRIST (US?)
10. YUPPICIDE (US)
didn't catch the last three shows... Upcoming shows are Giant Sand friday
night, and Chokebore/Guzzard/Today is the day from Amphetamine Reptile,
later this month. Hope I'll have time to review them."
(We have no clue who wrote this list - DT)
www.deepturtle.net